Ja nämä syntyivät aamulla, kun halusin vaan kovasti surauttaa jotain värikästä.
Pinkki velour on ostettu jo aiemmin Eurokankaasta housuja varten, mutta en ole keksinyt millaiset housut siitä tekisin.
Vaikka pinkki näytti kankaana ihanan pirteältä, se oli myös sen verran voimakas, ettei minkä tahansa aplikaatio olisi siihen sattunut. Aluksi piirsin nallen ja hiiren, mutta koska en halunnut aplikoida kirkkaanvihreää nalle, päädyin laittamaan lahkeeseen vihreä-keltaisen kirahvin, limenvihreän resorin kera. Eihän toki oikea kirahvikaan ole vihreä, mutta kyllä mielestäni vihreä kirahvi kuin nalle kuulosti paremmalta. Ja jotenkin halusin sitä väriä niin kovin, etten edes ajatellut ruskeaa tai neutraalia aplikaatiota :)
Tulipahan ainakin värikkäät pöksyt ja sopivan reilut, niin, että pituuttakin riittää ihan kasvupyrähdykseen asti :)

Seuraavaksi mieleni tekisi kokeilla "prässihousujen" (vai mitkäköhän ne oikeasti ovat) ompelemista ilman aplikaatiota, mutta pojilla oli kyllä vielä jotain aplikaatiotoiveita niin housujen, paitojen kuin pipojenkin suhteen, että katsotaan mitä tässä ensimmäiseksi sitten kuitenkin lähden toteuttamaan :)

Ja tämä ruokalappu on ainut mitä olen saanut ommellen aikaiseksi ja täysin valmiiksi asti.
Tykkään kyllä tuosta palloisesta ruokalappusesta tosi kovin, mutta työnjälkeen en taaskaan ole täysin tyytyväinen. Se johtunee kiireestä ja siitä, että halusin lapun äkkiä käyttöön.

Ompeluprojektina oli tällä viikolla myös hiiri-velour-haalarit, jotka löysivät tiensä roskikseen monen taistelun ja yhteenoton jälkeen.
Itse hiiri-aplikaatio onnistui kivasti, mutta haalarit sitten menivät pilalle senkin edestä...vetoketjun kiinnitys tuotti ongelmia, lahkeet kiersivät ja kaikki tuntui menevän mönkään...ja niinkuin lopulta menikin...paitsi aplikaatio, jonka leikkasin irti ja annoin esikoiselle "kuvaksi" ja ilahdutin häntä kuvalla suuresti...

Tästä suivaantuneena päätin, etten enää omple, koska en osaa ja ajattelin käydä ostamassa hieman jotain tehdasvalmisteista vaatepulassa olevalle tyttöselle.
Ja mukaan tarttu näin kevättä kohti jotain kesäistä ja sitten sitä "hiirtä", jota en itse sitten saanut vamiiksi asti vaatteeseen...

Ja itse en yllensä tällaisista rimpsu/printti-tamineista niin suuresti pidä, mutta keskimmäinen poikamme ehdotti tuota Minni-paitaa ja jotenkin tuo kirkkaanpunainen ja farkku tuntui mukavalta...etenkin kun tuota höyhenpäätä somistaa vielä sävyyn sopiva panta. Mutta jotenkin pidän tästä kesäisestä kokonaisuudesta, vaikkei tämä ihan "omanmakuiseni" vaateyhdistelmä olekaan :)
Mutta sainpahan sitten kuitenkin sen hiiren, vaikken ihan siinä muodossa kuin olin alunperin ajatellut...
Tämän lisäksi sain myös mukavan yllätyksen parkkipirkolta...ja päätin, että ompelen ne hiireni sitten kuitenkin vastedes itse :D
Tulevathan nuo tehdasvalmisteiset sen verran kalliiksi parkkisakkojen kanssa, että käsin tehty on aina käsin tehty ja nyt voin ajatella, että tuleehan siinä säästöäkin, kun välttyy parkkisakoilta :)

Ja jotenkin sain tästä epäonnistuneesta haalari-yritelmästä lisäpotkua, että pakko kai se on sitä hiirtä yrittää omakätisesti vielä kerran uudestaan...katsotaan...

Savannitunnelmaa kolmen koplan pöksyihin

Kolmikko on kipeästi vailla vaatteita...niin sopivia ja istuvia housuja kuin paitojakin.
Esikoinen on venähtänyt pituutta niin, ettei mikään tunnu enää mahtuvan päälle. Keskimmäiselle ei taas esikoisen vaatteista meinaa monia jäädä, kun vaatteet on jo niin puhkikulutettuja, ettei niitä enään kehtaa kierrättää veljeltä toiselle. Kuopus taas on tyttö enkä oikein viitsi kaikkia poikienkaan vaatteita hänellä käyttää, joten kaikki lapset kaipaavat kovasti vaatekaapin täydennystä. Toisaalta tämä sopii tälle vaateaddikti-äidille, joka nyt pääsee shoppailun sijaan väsäämään jotain omin käsin ja tässä ensalkuun nyt niitä housuja.

Meillä näytti olevan oikea Afrikka-teema kun housut saivat lahkeisiinsa eläinaiheiset aplikaatiot.
Apina oli Pim Pamin blogista löydetty ihanuus, joka näytti superkivalta aikaisemmissakin housuissa. Se pääsi siis ilahduttamaan myös kuopuksen lahkeita.
Esikoinen toivoi jotain hurjempaa....ja mikäs sen hurjempi kuin leijona :)
Keskimmäinen taas sai vihreisiin housuihinsa pitkäkaulaisen kirahvin.

Olin tehnyt housuja varten hienot suunnitelmat ja uskoin luovani jotain tosi upeaa...ja kuinkas kävikään...housujen valmistuttua muuttaisin niissä vaikka mitä...
Etenkin silmät ovat todellinen kompastuskiveni. En kertakaikkiaan saa niitä onnistumaan. Seuraavaksi ei kai auta muu kuin vuolla eläimille jonkinmoiset puunapit silmiksi.
Leijona ja kirahvi eivät siis ole sitä mitä niistä piti tulla, enkä ole läheskään tyytyväinen työjälkeeni, mutta josko ensi kerralla onnistuisin sitten paremmin. Kai tämä sitten vaatii sitä harjoitusta, eikä kukaan ole seppä syntyessään.
Ainut mihin itse olen tyytyväinen on tehdasvalmisteiset nimikointilaput :D Ei vakavasti, mutta ne ovat kyllä mielestäni tosi kiva pieni lisä vaatteissa ja tuovat hieman ulkonäköä.
Kaikenlaista turhuutta sanoisi mieheni :)

Mutta pääasia on, että itse käyttäjät ovat aivan lumoissaan ja tyytyväisiä saamiinsa housuihin. Pitihän ne jo saada kiireesti päälle. Esikoinenkin oli aivan hätää kärsimässä kun luuli, ettei hän saa omiin housuihinsa nimikointilappua vaan jää ilman.
Lapset ovat kyllä tykänneet tekemistäni pehmeistä ja kevyistä velourhousuista, vaikkeivat ne kauneudellaan vielä loistakaan, mutta ovat ne sen verran mukavat päällä, etteivät muut housut ole nyt kaapista päälle kelvanneet :)

Ja niin ne vihdoin kolahtivat postilaatikkoon...

Nimikointilaput nimittäin :)
Tilasin ne hieman blogini luomisen jälkeen ja olisiko ollut viimekuun puolella, viimeinen päivä tai niillä tienoin.
Aika tuntui pitkältä kun odottelin lappusia jo kuumeisesti. En sitten tiedä mihin kaikkeen niitä keksisin tai voisin käyttää mutta ne olivat niin hauskoja, että tuli ihan sellainen "pakko saada-fiilis". Ja onhan se kiva iskeä lappunen omiin tuotoksiinsa, sehän on kuin taidemaalarilla signeeraus :D
Ja enemmänhän minä luovuuttani tällä harrastuksella varmaan tulen toteuttamaan kuin itse "ompelen tarpeeseen", vaikkaikin sehän olisi hyvä bonus tässä harrastuksessa.
Mutta blogin nimi ja tuo tekstityyppi sattuvat kyllä kivasti yhteen ja lapuista tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni kivat ja ihan omannäköiseni :)

Ja koska lappuja oli pakko päästä heti kokeilemaan, päätin ommella muutaman ruokalapun, jotka kyllä tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Ne kun tuppaavat olemaan aina jossain pyykissä tai kadoksissa.


Pitkään pohdin nimilapun paikkaa ruokalapussa ja päädyin laittamaan lapun kiinni "ruokakourun" reunaan, sillä se vain tuntui oikealta kohdalta lapulle. Kokeilin kiinnittää toisen lapun aivan reunaan ja toisen mieman etäämmälle reunasta, enkä nyt kyllä tiedä kumpi sitten olisi kivempi jatkossa...

Nimilaput tilasin täältä ja vahakankaan ruokalappuihin ostin Etolasta. Ruokalapun malli on pikaisesti piirretty vanhan marimekon ruokalappumme mukaan ja kiinnityksenä toimivat tarrat.
Saumat kulkevat omia polkujaan, mutta josko pikku-neitonen ei niitä ruokaillessaan niin tarkasti syynää :)

Pöksyjä karvakavereiden mukaan

Annoin lapsilleni tehtävän etsiä kätköistään yhden rakkaan unikaverin, jonka kuvan lupasin yrittää aplikoida heidän housuihinsa. Molemmat etsivät sopivaa kaveria pitkään ja hartaasti ja päätyivät sitten, toinen apinaan ja toinen sammakkoon.
Apina oli esikoisen rakas joululahjatoive, jonka joulupukki Jouluna toteutti. Esikoinen oli lahjastaan niin innoissaan, että kuljetti apinaa mukanaan lähes joka paikkaan missä liikuimmekaan.
Sammakko taas on keskimmäsen poikamme lelu, ja mielestäni melko metkan näköinen.

Aplikoiminen ja ylipäätään housujen ompelu on minulle aivan täyttä hepreaa, sillä en ole koskaan elämässäni aplikoinut, saati ommellut housuja.
Päätin kuitenkin, että tästä se ompelu-ura nyt sitten lähtee, tuli sitten sutta tai savea :)

Etsiskelin vielä lasten kirjoista ja netistä sopivia aplikoitavia kuvia sammakoista tai apinoista jotka toisivat selkeyttä ja yksinkertaisuutta lupaamiini hahmoihin.
Sammakkoa suunnittelin melko pitkään, sillä piirtämäni hahmot olivat niin monimutkaisia, että niiden työstäminen olisi varmaan mennyt jo heti mönkään näin vasta-alkajalta.
Apina löytyi Pim Pam blogista, josta esikoinen sen bongasi kanssani sivuja selaillessamme ja ihastui hännästään roikkuvaan apinaan niin ikihyviksi, että halusi ehdottomasti samantyylisen apinan omiin pöksyihinsä. Ja suloinenhan apina kyllä onkin kuin mikä :)

Housujen ompelussa kyllä jouduin moneen otteeseen miettimään mitkä kappaleet ommellaan yhteen :) Lähinnä tuo haaran seutu oli tiukan pohdinnan alla, että sain etu-ja takakappalee liitettyä toisiinsa oikein.

Housujen kaavan otin Ottobren lehdestä 3/2003, jota hiukan muotoilin meidän hoikille lapsille sopivammaksi. Vyötärölle päätin laittaa resorin, jonka uskon olevan päällä kevyt ja miellyttävä.
Kankaat ovat ostettu Eurokankaasta.

Ja ihan kivathan housuista tulivat :) Lapset olivat iki-onnellisia saadessaan pöksyt itselleen.
Itse näen paljon paljon parannettavaa ja korjattavaa, mutta annettakoon virheet anteeksi näin ensimmäisten housujen kanssa.
Ehkä seuraavat ova sitten hieman onnistuneemmat ja siistimmät.
Lasten tyytyväisyys ja kiitos oli kuitenkin paras palkka mitä osakseen voi saada, että lupasin jo yrittää väsätä heille jotai muuta jokin toinen päivä.

Kippurakärkitossut

Olen kamala vilukissa ja kylmäkinttu. Palelen aina vaikka mökissä olisi kuinka lämmintä.
Etenkin jalkani kaipaavat kipeästi lämmittäviä töppösiä suojakseen.
Anoppini valmisti minulle joululahjaksi ihanat novitan ohjeella tehdyt huopatossut jotka ovat kerrassaan palvelleet loistavasti ja lämmittäneet jalkojani viileinä talvi-iltoina.
Ajattelin neuloa itselleni kakkostossut, että voisin vaihdella tossuja hieman asusävyjen mukaan ja että tossut kestäisivät pidempään, jos käyttäisin kaksia tossuja rinnakkain.
Etsiskelin veikeää tossu-ohjetta ja päädyin sitten tekemään kippurakärkitossut Ziinan ohjeella Pirtin aurinko-meleeratusta kaksinkertaisesta hahtuvasta.
Tossut olivat mielestäni kerrassaan hauskat ja sopivat loistavasti lämmittämään jalkojani.

Neulomani tossut olivat ennen huovuttamista aivan valtavat, enkä voinut uskoa, että niistä tulisi koskaan sopivia, mutta kahden huovutuskerran jälkeen tossut olivat kuin olivatkin pienen muotoilun jälkeen jalkaani enemmän kuin passelit. Esikoinen kyllä totesi nähdessään tossut, ennen huovutusta, että; "äiti, sulla on kyllä tainnut käydä nyt virhe, kun nuo ovat ihan liian isot".
Mutta kyllähän nuo tossut todella olivat melkoisen kokoiset, ennen pesukonekäsittelyä :)

Myssy ja peikkohousut

Voisin jopa sanoa, että on taikuutta, että olen missään määrin innostunut käsitöistä.
En oikein itsekään ymmärrä mikä käsityö-kärpänen minua meni puremaan näin äitiyslomalla ollessani, mutta olen tainnut aloittaa tuntemattoman matkani käsitöiden maahan.

Ehkä innostustani ja motivaatiotani ovat lisänneet muutamat suht koht onnistuneet tekeleet, jotka ovat päässeet ihan käyttöön asti :D
Ommellut olen elämässäni melko vähän, lähinnä verhoja. Neulonut ja virkannut olen sitäkin vähemmän, eli en lähes yhtään. En edes koulussa ollessani.

Tänä talvena pääten kuitenkin opetella hieman neulomista ja väsätä itselleni sopivan mallisen pipon jota en kaupoista tuntunut löytävän. Ohjeen pipoon tai oikeastaan myssyyn löysin Jatan blogista täältä .
Lisäsin vaan myssyyn koristeeksi virkatun kukan, jonka väkertämistä harjoittelin pitkän tuokion taitavia käsitöitä aikaansaavan anoppini kanssa. Kiitos kukan sytymisestä kuuluu siis täysin anopilleni, joka jaksoi vääntää minulle rautalangasta kuinka kukka virkataan, eikä menettänyt toivoaan kanssani :)
Myssyyn olen todella tyytyväinen, etenkin siihen nähden että se on elämäni ensimmäinen neulomani pipo...uskomatonta, mutta totta!

Myssyn lisäksi neuloin pienelle kestovaippailevalle hännänhuipullemme pitkälahkeiset villahousut. Ja koska halusin niistä sellaiset, että voisin huoletta käyttää niitä ihan "ihmisten ilmoilla" ajattelin lisätä niihin hauskuutta väkertämällä pöksyistä peikkopöksyjen tyyliset pökät.
Ja hauskathan niistä tulivat :) Ohje on otettu lyhytlahkeisista hahtuvahousuista, tekemällä pöksyihin vaan pitkät lahkeet oikealla neuleella.



Ja näistähän se innostus sitten sai lopullisesti alkunsa :)
Nyt olen kuitenkin ajatellut siirtyväni neulomuksista ompelun pariin, kun tällöin valmiin tuotoksen saaminen käyttöön olisi nopeampaa, ja sopisi näin tällaiselle malttamattomalle ihmiselle paremmin.